Luolamiehen konesalipalvelut 

kallion uumenissa

03 4518 0317

Luolan historia  

Kylmän sodan ajoista nykypäivään

Aluksi luolaa hallinnoi Posti- ja Telehallitus ja sen jälkeen Posti- ja Telelaitos. Telehallituksesta tuli Telelaitos, kun Posti ja Tele erotettiin omiksi liikelaitoksikseen. Telecom Finland Oy (Tele) muuttui Sonera Oyj:ksi, kun se vietiin pörssiin. Sen jälkeen Sonera myytiin Telialle ja siitä tuli TeliaSonera AB. 

Nykyään yhtiön nimi on Luolakallio Oy, ja sen omistivat vuodet 2009-2019 veljekset Erkki ja Hannu Kallio, jotka tarjosivat Luolakallion tiloissa monipuolista tapahtumatoimintaa. Loppuvuodesta 2019 Kallion veljekset myivät Luolakallion uusille omistajille jäädessään itse viettämään eläkepäiviä. Uudet omistajat valjastavat kokous- ja saunatiloina toimineen luolaston konesalipalveluiden tuottamista varten eli tarkoitukseen, jota varten se on aikoinaan rakennettu.


Tiedotamme alkuvuodesta 2020 näillä sivuilla lisää Luolakallion tarjoamista konesalipalveluista. Lisätietoja palveluista voi tiedustella sähköpostitse timo(at)luolakallio.fi tai puh. +358345180317.


1960-luvulla rakennettu luola

Luolasto rakennettiin Posti- ja telehallituksen sekä puolustusvoimien tarpeisiin. Rakentaminen aloitettiin 1960-luvun alussa, ja piirustusten ja laitteiden valmistumispäiväysten mukaan se valmistui vuonna 1968–1969. Laiteasennukset aloitettiin silloisen Posti- ja telehallituksen hallinnoimiin laitetiloihin vuonna 1969. Luola edusti EMP-suojauksineen aikansa huipputeknologiaa.

Kun luola rakennettiin, kaikki puhelinliikenne oli käsivälitteistä ja ensimmäisien siirtolaitteiden testaukset ja asennukset oli juuri aloitettu Suomessa. Dataliikenne oli vielä sähkötyksen tasolla, sähkösanomat olivat kova juttu ja telex-laitteet tekivät tuloaan. Telex olikin merkittävä tiedonsiirron väline 1970- luvun loppuun saakka, minkä jälkeen alkoi faxien aikakausi. 

Kylmä sota ja salaperäiset tarinat

Sotien jälkeinen aika ja sen ajan näkökulmat unohtuvat helposti, kun luolaa tarkastellaan nykypäivänä. Maailma ja Suomi olivat silloin aivan erilaisten haasteiden edessä ja teknologioiden murroksen alussa. Luolan rakenteet ja laitteet suunniteltiin ja rakennettiin kylmän sodan ajan tarpeisiin. Ne vastasivat aikakauden oletettuihin uhkiin ja varmistivat alueen puolustuksen. Telepuolen tehtävänä oli varmistaa puhelinliikenteen toimivuus ja vastata sen kehitykseen. 

Luola rakennettiin ja varustettiin hyvin vähin äänin, ja sen todellisia tarkoitusperiä on varjeltu tarkoin. Vain harvat paikkakuntalaisetkaan ovat olleet tietoisia luolan rakentamisesta. Sen olemassaolo pyrittiin salaamaan, varsinkin sen puolustusvoimille merkittävän roolin takia. Alkuaikojen salamyhkäisyys on aiheuttanut luolan ympärille erilaisten huhujen ja arvailujen sekamelskan. Erilaisia mielikuvituksellisia tarinoita on voinut kuulla näihin päiviin asti.

Puolustusvoimien näkökulmasta luolan sijainti on perustunut Satakunnan lennoston ja lentokentän sijaintiin. Luola on louhittu Pakkalankallioon, joka sijaitsee harjun korkeimmalla kohdalla, mistä on hyvät näköalat merelle, lentokentälle ja lähialueille.

Puolustusvoimille luola on ollut merkittävä asema strategioiden vaihdellessa kulloisenkin ajan tarpeiden mukaan. Puolustusvoimien laitteisto purettiin luolasta vuoden 2009 keväällä, kun luolan myynti tuli ajankohtaiseksi. Alueella on ollut myös joitakin sotaharjoituksia, jolloin luolasto on ollut miehitettynä. 

Linkkiasema parhaalla paikalla

Posti- ja Telehallitukselle alueen korkein paikka soveltui parhaiten linkkiasemaksi ja erinomaiseksi maston sijoituspaikaksi, kun huomioidaan tulevat tekniikan harppaukset kohti linkkejä. Posti- ja Telehallitus sijoitti uusimman tekniikkansa luolan laitetiloihin ja mastoihin. Aseman käyttö linkkiasemana huipentui vuosina 1980–1998, kun siirtotekniikka kehittyi 1970-luvun automatisoinnin alusta 1990-luvun puoleen väliin asti. Tuolloin linkkitekniikka kehittyi, ja se oli ainutta tekniikkaa, jolla automatisoinnin jälkeisen ajan puhelinliikenteen kasvu voitiin taloudellisesti toteuttaa. Koaksiaalikaapelireitit kulkivat luolan kautta, ja koaksiaalijärjestelmien päätelaitteita oli myös luolassa. Niiden kapasiteetti ei kuitenkaan yltänyt linkkien tasolle. 

Asema toimi ensimmäisten matkapuhelinverkkojen kotipaikkana niiden tullessa markkinoille. Aluksi käytössä oli täysin käsivälitteinen ARP-verkko, joka myöhemmin automatisoitiin puoliautomaattiseksi. Sen jälkeen tulivat NMT 450 ja NMT 900 sekä ensimmäiset kännykät, joista merkittävin oli monista filmeistäkin tuttu Nokian ”kapula”. Aiemmat laitteet olivat nykyisen mittapuun mukaan lähinnä raahattavia malleja, ja monet olivat pelkästään autoon asennettavia. Kalleimmillaan ne maksoivat jopa 25 000 mk. 

Merkittävä kuituyhteyksien läpikulkupaikka

1980-luvulla alkanut digitalisointi johti kuitukaapeliverkon kehitykseen, Ensimmäinen Suomen ja Telen kaupallinen kuitu ja järjestelmälaitteet tulivat Haistilan luolan ja Rauman välille. Järjestelmän nopeus oli 140 Mbit:ä ja numeroltaan 140V001. Myös seuraavan sukupolven järjestelmä tuli käyttöön samalle välille tunnuksella 565V001, joka nelinkertaisti kapasiteetin. Laitteet olivat ranskalaisen Alcatelin valmistamia.

Seuraavaksi kuitu rakennettiin Poriin asti ja hieman myöhemmin Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kautta Tampereelle. Luolasta tuli merkittävien kuituyhteyksien läpikulkupaikka, Rauman kautta aina Ruotsiin asti. Kuitukaapelit yleistyivät 1990-luvulla ja sen jälkeen yhä kiihtyvällä vauhdilla, minkä myötä linkkejä ei enää tarvittu runkoverkossa. Ne poistuivat käytöstä vuoteen 2009 mennessä, joten luola kävi tarpeettomaksi myös Soneralle.